Elämä vastassa

- tarinoita huumetyön arjesta

Muistat varmaan Monopoli-pelin. Ja sen kun kierroksen viimeisellä suoralla, ennen Erottajaa, joudut nostamaan sattuma-kortin, jossa lukee ”palaa takaisin lähtöruutuun”. Odotit jo saavasi 4000 markkaa lähtöruudusta, mutta sen sijaan palaatkin alkuun. Päihderiippuvainen kokee omassa elämässään tuon saman silloin, kun hoitopalvelut ovat jähmeät.

Aina aika ajoin julkisuudessakin käydään keskustelua siitä, miten päihdehoito tulisi Suomessa järjestää. Liian moni päihdeongelmasta kärsivä jää olemassa olevien hoitopalveluiden ulkopuolelle, mutta syyllisten etsimisen sijaan kokonaiskuvan näkemisestä olisi enemmän hyötyä.

Päihderiippuvuus on sairaus, jonka yksi osa on fyysinen riippuvuus päihteisiin. Muita osia voivat olla kouluttamattomuus, työttömyys, syrjäytyminen, perhesuhteiden rikkoutuminen, lasten huostaanotot, asunnottomuus, mielenterveyden ongelmat ja pahimmillaan kaiken summana elämänhallinnan menettäminen.

Riippuvuussairaus on noidankehä, josta irti pääseminen vaatii vuosien työtä. Elämän rakentamisessa takaisin raiteilleen on useita etappeja ja välivaiheita, joihin tarvitaan sekä vertaistukea että ammattiosaamista. Ennen kuin toipumisen ketju voi käynnistyä, pitää riippuvuudesta kärsivä saada motivoitumaan elämänmuutokseen. Yksi motivoitumisen este on pakonomainen tarve käyttää päihdettä; siitä ei haluta luopua. Tai jos halutaankin, ei pystytä omin voimin.

Samalla tavoin kuin ensiapuketjussa painotetaan hätäensiavun merkitystä, pitäisi myös päihdetyössä huomio kiinnittää ketjun alkupäähän. Toipuminen on pitkä jana, jonka alussa pahin kierre pyritään katkaisemaan. Toisin sanoen vähennetään haittoja. Yksi päihdehoidon suurimmista sudenkuopista on, ettei ketjun alkupään tärkeyttä ymmärretä. Päihdetyössä toipumiskeskeisyyden rinnalle tarvitaan haittojen vähentämistä.

Toinen sudenkuoppa löytyy palveluketjun aukoista, joihin elämänmuutosta yrittävä ihminen voi pudota. Suomeksi sanottuna retkahtaa. Tämä mitätöi pahimmillaan jo käydyn hoidon tulokset ja on myös taloudellisesti tehotonta. Lyhyet maksusitoumukset tai niistä viiveellä tehdyt päätökset ovat omiaan vesittämään esimerkiksi katkaisuhoidon, jos jatkopaikkaan ei pääse suoraan. Näitä ”palaa takaisin lähtöruutuun” -kortteja nostaa valitettavan usea hoitoon pyrkivä.

”Hoito on kallista”, ”motivaatio pitää kartoittaa ensin”, ”ei sitä muihinkaan hoitopaikkoihin noin vain kävellä”. Kyse ei ole ensisijaisesti rahasta. Kyse on yhteiskuntamme arvoista, siitä minkä arvotamme kustannusten arvoiseksi. Universalismiaate sulkee sisäänsä laaja-alaisesti ja suvaitsevaisesti jokaisen ihmisen hyvinvoinnin vaalimisen. Hoitoon pääsyn vaikeutta tarkasteltaessa on todettava, että osa ihmisistä on jätetty tuon hienon periaatteen ulkopuolelle.

Yhteiskunnan todellinen vahvuus ja todelliset arvot tulevat armottomasti esille siinä, miten se huolehtii niistä, ketkä tarvitsevat apua.

teksti: Helena Syväranta, Osiksen projektipäällikkö

Pin It on Pinterest