Elämä vastassa

- tarinoita huumetyön arjesta

Arki päihteitä käyttävän henkilön rinnalla voi olla huomattavan kuormittavaa. Läheisten kokema tunnetaakka on moninainen. Läheiset kokevat esimerkiksi pelkoa, hätää, huolta, surua, syyllisyyttä, toivottomuutta ja ahdistusta. Moni läheinen uupuu tai sairastuu esimerkiksi masennukseen. Avun hakeminen itselle voi olla vaikeaa, sillä tilanteeseen liittyy usein häpeää ja moni salailee asiaa esimerkiksi sukulaisilta ja ystäviltä. Se on raskas taakka kantaa yksin. Olisi hyvä, että useampi läheinen hakeutuisi avun piiriin. Erityisesti miehillä tuntuu olevan iso kynnys hakea tukea itselleen.

Läheiset tarvitsevat tietoa päihderiippuvuudesta, olemassa olevista palveluista ja siitä, mistä voi hakea itselle apua. On tärkeää, että läheinen saa tietoa päihdeongelman luonteesta – siitä, että riippuvuuteen kuuluvat erilaiset vaiheet, paremmat ja huonommat jaksot. Matkaan kuuluvat usein myös retkahdukset – harvoin kukaan raitistuu ensi yrittämällä. Päihderiippuvuudesta on mahdollista päästä irti, mutta se voi vaatia vuosien työn. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että läheinen vaikeasta tilanteesta huolimatta yrittää pitää huolta myös omasta jaksamisestaan.

Ammattilaisen tarjoama keskusteluapu voi auttaa läheistä käsittelemään tilanteeseen liittyviä vaikeita tunteita ja tukea löytämään keinoja arjesta selviytymiseen. Moni kokee syyllisyyttä tilanteesta ja läheistyöntekijä voi auttaa läheistä ymmärtämään ja hyväksymään, ettei tämä ole vastuussa toisen päihdeongelmasta. Myös vertaistuesta on hyötyä. Kannattaa hakeutua esimerkiksi läheisryhmään. Monelle on tärkeää nähdä ja kuulla toiselta saman kokeneelta, ettei ole yksin. Sillä on valtava voima, että joku on kokenut saman kuin itse. Moni on kuvannut tilannetta niin, että jaettu taakka kevenee. En olekaan yksin, meitä on monta. Tätä tapahtuu ihan tavallisissa perheissä, ehkä en olekaan tehnyt mitään väärin.

Moni läheinen käyttää kaikki voimavaransa oman perheenjäsenensä auttamiseen. Oma itse unohtuu. Ammattilainen voi tällöin tukea läheistä siirtämään fokusta toisen elämästä omaan elämään ja auttaa tulemaan toimeen sen tosiasian kanssa, että oma läheinen käyttää päihteitä ongelmallisesti. Osa läheisistä hyötyy myös virkistystoiminnasta. Harrastukset tai läheisille suunnattu virkistystoiminta voivat auttaa itsestä huolta pitämisessä ja tukea jaksamista. Läheinen saa virkistystoimintaan osallistuessaan ihan luvan kanssa ajatella hetken jotakin muuta kokematta huonoa omaatuntoa. Virkistystoiminta voi vahvistaa läheisen kokemusta siitä, että hänkin on tärkeä ja hänelläkin on oikeus nauttia elämästä.

Lain mukaan myös päihdeongelmaisen perheelle ja läheisille tulee tarjota tukea (Päihdehuoltolaki 1986, 7 §). Olisi tärkeää, että läheisille olisi tarjolla sellaisia palveluja, missä tunnetaan nimenomaan päihteiden käyttöön liittyvä problematiikka ja sen vaikutus perheelle ja lähipiirille. Ylipäänsä läheisten tukipalveluita tulisi olla enemmän tarjolla ja niitä tulisi kehittää nimenomaan läheisten tarpeista käsin. Tuen ja avun keskiössä tulisi olla vahvemmin läheisten oma jaksaminen ja hyvinvointi.

Tukea on saatavilla erityisesti päihdetyötä tekevistä järjestöistä, mutta lisäksi osa kunnista ja kaupungeista tarjoaa läheispalveluja. Kaikissa kunnissa ei kuitenkaan ole erityisesti läheisille suunnattuja palveluita, mikä on valtava puute. Akuutissa tilanteessa oman voinnin ollessa huono läheinen voi hakeutua terveyskeskukseen tai olla yhteydessä oman kunnan sosiaali- ja kriisipäivystykseen. Läheiset tarvitsevat kuitenkin myös pitkäkestoista ja kokonaisvaltaista tukea sekä apua itselleen kuormittavassa elämäntilanteessa.

Läheisen kannalta tärkeintä olisi, että hän saa kokemuksen kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta. Siitä, ettei hän ole enää näkymätön. Voimaantuminen alkaa siitä, kun läheisen oma tarina saa tulla näkyväksi.

teksti: Mia-Marisa Ranta ja Katja Malin-Kaartinen, Tukikohta ry

Pin It on Pinterest