Elämä vastassa

- tarinoita huumetyön arjesta

Etsivä työ on työmuoto, jossa jalkaudutaan asiakkaiden keskuuteen ja sinne, missä he viettävät aikaansa. Se on erittäin haastava työmuoto ja työn vaatimat valmiudet miltei saavuttamattomia. Työn luonne poikkeaa monin tavoin perinteisestä sosiaali- ja terveysalan työstä. Koska etsivä työ toteutuu kohderyhmän omassa ympäristössä, ei työntekijällä ole käytössään ovien, seinien ja työpöytien kaltaisia vallan merkkejä. Etsivä työ on myös vähemmän byrokraattista. Etsivä työ tuo työntekijän ja asiakkaan lähemmäksi toisiaan. Juuri tässä piilee sen voima. Etsivä työ on ennen kaikkea asenne, toissijaisesti menetelmä. Siksi on olennaisen tärkeää, että etsivän työn tekijä on tietoinen omista eettisistä periaatteistaan.

Ihmisoikeudet, ihmisarvo, itsemääräämisoikeus, empatia, arvokas kohtaaminen, luottamuksellisuus, yksityisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisempi yhteiskunta. Kaikessa päihde-ja sosiaalityössä työntekijältä vaaditaan näiden arvojen, ominaisuuksien ja tavoitteiden sisäistämistä, mutta etsivässä työssä nämä korostuvat entisestään. Etsivällä työllä, kuten matalan kynnyksen palveluilla ja haittojen vähentämisellä ylipäätään on taipumus eriytyä kontrolloivista työtavoista. Työ perustuu kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen ja ihmisarvon sekä itsemääräämisoikeuden rajattomaan kunnioitukseen.

Osiksen etsivä työ jalkautuu kaduille kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja torstaisin. Tarkoituksena on uusien ihmisten tavoittaminen Osiksen Tsemppis-kahvilaan ja Osiksen toimintaan, sekä avun ja palveluohjauksen tarjoaminen kaduilla oleville syrjäytyneille ja huonokuntoisille. Lisäksi etsivän työn kautta saa paljon tietoa ilmiöistä ja asioista, joita kadulla ja päihteiden käyttäjien keskuudessa tapahtuu. Työparinani etsivässä työssä on aina Osiksen vertainen. Vertaisten mukanaolo edesauttaa kontaktien luomisessa kentällä, koska he tuntevat usein kohdattavat ihmiset entuudestaan.

Etsivän työn kierros suunnitellaan etukäteen. Työparin täytyy sisäistää, miksi ja miten työtä tehdään. Silti minua etsivän työn ammattilaisena jännittää aina ennen jokaista kierrosta. Minulla on kuitenkin vastuu kierroksen onnistumisesta ja monet kysymykset askarruttavat. Miten onnistun lähestymään ja kohtaamaan asiakkaat tänään? Pystynkö olemaan kohtaamisissa sataprosenttisesti läsnä? Tiedän, että tulen mahdollisesti kohtamaan torjuntaa, huonoa käytöstä ja huonovointisuutta, säilytänkö ammatillisen asenteeni näissä tilanteissa? Kuljenko tänään avoimena, ilman omaa kaavaa? Osaanko neuvoa, opastaa ja tukea työpariani, joka kenties on ensimmäistä kertaa etsivän työn kierroksella?

Työpariani voi jännittää vielä paljon enemmän kuin minua. Osaanko toimia oikein mahdollisissa konfliktitilanteissa, jolloin turvallisuus on uhattuna? Tiedostanko jatkuvasti, että annan aina kohtaamilleni ihmisille mahdollisuuden kertoa tarinansa itse, valinnat kuuluvat asiakkaalle eikä minun tule tyrkyttää asiakkaalle mitään ja valitsemaan ”oikein”? Toisin sanoen minun tulee hyödyntää omaa koulutustani ja tieto- ja taitovalikoimaani luodakseni asiakkaan kanssa näkemyksen tarjolla olevista vaihtoehdoista, jotta asiakas kykenee tekemään omaan tilanteeseensa sopivia valintoja ja päätöksiä. Minun tulee säilyttää ammatillisuuteni ja asianmukainen objektiivisuuteni eikä ”sukeltaa” asiakkaan tilanteeseen. Työn tarkoituksena ei ole tarjota terapiaa. Työskentelyn kautta pyritään kuitenkin tuottamaan asiakkaalle oivallus, että hän on oman elämänsä toimija. Näin toimien tilanteen ymmärrys mahdollistuu.

Etsivän työn tekijäkin on ihminen kaikkine puutteineen ja ennakkoluuloineen. Etsivä työ on hyvin pitkäjänteistä työtä, joka vaatii tekijältään kärsivällisyyttä. Työ etenee hitaasti, tekijän on pystyttävä sietämään turhautuneisuutta, koska asiakassuhteisiin perustuvan työn kvantitatiivinen dokumentointi on vaikeaa. Etsivän työn tekijän on myös hyvä aika ajoin tarkastella ”omaa varjoaan” eli rehellisesti reflektoida ja tarkastella omia tuntemuksiaan esimerkiksi vaikeissa asiakaskohtaamisissa. Turhaudunko, ahdistunko, suutunko, menenkö sieltä, missä aita on matalin? Liikaa ei voi korostaa sitä, että näiden tunteiden ja tuntemuksien reflektointi mahdollisimman usein omassa työryhmässä ja työnohjauksessa on äärettömän tärkeää oman jaksamisen kannalta.

Ympäröivä yhteiskunta ja palvelujärjestelmä asenteineen ja jäykkine rakenteineen ja toimintatapoineen luovat omat rajoituksensa etsivälle työlle. Heikoimmilla olevien ongelma on se, että kun eri järjestelmiä on luotu ja luodaan, ne rakennetaan aina ylhäältä alaspäin. Asiantuntijat määrittelevät palvelujärjestelmän mallin. Lopputuloksena on usein moniportainen ja monimutkainen järjestelmä, jonka täsmälliset määrittelyt johtavat jäykkyyteen. Huonossa asemassa olevat ovat hyvin heikoilla tässä hyvinvointipalvelujärjestelmän viidakossa.

Etsivän työn piiriin kertyy jatkuvasti tietoa palvelujärjestelmän puutteista, niistä asioista, jotka estävät kuntoutumista ja kiinnittymistä olemassa oleviin palveluihin. Monen etsivän työn asiakkaan elämä olisi paremmassa kunnossa, jos heidän ongelmiinsa olisi tartuttu varhaisemmassa vaiheessa. Tutkija Jaakko Kaartinen-Koutaniemi on todennut osuvasti: ”Etsivän työn roolina ei voi olla vain toimiminen viemäriputken päässä, kaappaamassa sieltä putoavia. Työn pitää yhteiskunnassa kulkea viemäriä pitkin suoraan tehtaaseen: samojen eettisten lähtökohtien, jotka ohjaavat etsivää työtä, pitäisi toteutua myös muualla palvelujärjestelmän piirissä.”

Ulkopuolisten voi olla vaikea ymmärtää etsivää tai haittoja vähentävää työtä. He kokevat usein ihmiset, joiden kanssa teemme töitä kaduilla ja matalan kynnyksen yksiköissä, ongelmatapauksiksi tai uhkiksi ja asenteet tätä työtä kohtaan voivat olla kummallisia tai jopa halventavia. Erittäin heikossa asemassa ja yhteiskunnan marginaalissa elävien ihmisten olemassaolo halutaan kieltää tai ainakin unohtaa. Lisäksi etsivää työtä voidaan kommentoida esimerkiksi näin:” Miten voit tehdä tuollaista työtä hörhöjen parissa, eikö se ole vaarallista?” tai ”Eikö nyt parempaa duunia löydy lähihoitajalle?” Nämä kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa, eikä omaa työtään pidä lähteä selittelemään ulkopuolisille. Päihdetyön haittoja vähentävän työn oppaan sanoin: ”Kun on läsnä oman työnsä merkityksessä, voi tehdä työnsä rauhassa, ulkopuolisesta maailmasta huolimatta.”

Lopuksi: Etsivä työ on monista haasteista huolimatta mielenkiintoista ja palkitsevaa. Silloin kun tuntee ja näkee, että asiakas on saanut tarvitsemansa avun ja toivo paremmasta elämästä, on aidosti herännyt ja asiat alkavat järjestyä, tietää auttaneensa ja tehneensä arvokasta työtä.

Teksti: Risto Kansanen, Osiksen etsivän työn tekijä

Pin It on Pinterest