Elämä vastassa

- tarinoita huumetyön arjesta

Etsivän jalkautuvan päihdetyön merkitys on kasvanut vallitsevan Covid-19-tilanteen myötä, sillä osa päihde- ja mielenterveyspalvelua tarjoavista toimipaikoista ovat pistäneet ovensa kiinni tai sisätiloissa tapahtuvat kohtaamiset pidetään Covid-19-tilanteessa turvallisuussyistä mahdollisimman lyhyinä. Lisäksi osa päihde- ja mielenterveysalan toimipaikoista on supistanut palveluitaan tai siirtäneet palvelut lähes kokonaan verkkoon tai puhelimitse tavoitettaviksi palveluiksi. Ihmisten kohtaaminen fyysisissä toimipaikoissa on vähentynyt ja tästä syystä etsivän työn merkitys on korostunut entisestään. Moni toimija onkin laajentanut palveluitaan myös katuympäristöihin ja erilaiset jalkautuvan, etsivän työn verkostot ovat aktivoituneet.

Mutta keitä me oikein etsimme? Tai kuka löytää meidät? Me etsivän työn työntekijät vaellamme pitkin katuja ja porttikongeja ympärillemme tähyillen. Kuinka sitten rajata ihmiset etsittävien kohderyhmään kuuluviksi tai kuulumattomiksi? Jalkautuva, etsivä päihdetyö muotoutuu aina jollain tapaa tekijöidensä näköiseksi sekä työntekijöiden arvojen ja valintojen summaksi. Se, ketä milloinkin lähestymme, on sekä tiedostettujen että myös tiedostamattomien arvojen, asenteiden ja tavoitteiden yhdistelmä. Tästä syystä itsereflektointi on etsivän työn ehdoton edellytys. Jalkautuvan, etsivän työn yhteydessä puhutaankin usein työskentelystä omalla persoonallaan. Mutta eikö jokainen työskentele pääosin omalla persoonallaan vai kenen persoonalla ne muut sitten oikein työskentelevät? Ja millainen on hyvä etsivän työn tekijä?

Etsivän työn ympäristöissä kaduilla ja ostoskeskuksissa työntekijät liikkuvat kohdattavien ihmisten ympäristöissä. Tällöin työntekijän ympärillä ei ole nähtävissä vallan merkkejä, kuten rokokoo-kalusteita tai kissankokoisilla kirjaimilla kirjoitettuja kieltolappuja. Tasavertaisen asetelman luominen on näin ollen katuympäristöissä huomattavasti helpompaa. Etsivässä työssä kohtaavat sinä ja minä ei-kenenkään-maalla. Etsivässä, jalkautuvassa työssä juuri kohtaamiseen liittyykin kaikki olennainen. Luottamuksellinen ja kunnioittava kohtaaminen, vastavuoroisuus, aktiivinen kuunteleminen sekä läsnäolo ovat kaiken perusta.

Voiko tämä muka jo riittää ensimmäiseen kohtaamiseen etsityn kanssa? Vastaus on: kyllä voi! Ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Sama pätee myös etsivän työn työntekijän ja löydetyn ihmisen luottamuksen rakentumiseen. Usein me sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset haluaisimme alkaa ”hoitaa heti ihmisen kaikkia asioita kuntoon”. Joissain tapauksissa se onkin olennaista ja välttämätöntä. Mutta silloin, kun me löydämme etsityn tai etsitty vastaavasti löytää meidät, täytyy meidän ensisijaisesti kunnioittaa löydetyn ihmisen tahtoa sekä hänen omaa fyysistä sekä sisäistä tilaansa. Emme voi suin päin alkaa lyömään pöytään koko kolmen ja puolen vuoden opiskelujen aikana sisäistettyä työkalupakkia tai vastaavasti 20 vuoden työkokemuksella hankittua palvelukokonaisuuksien repertuaaria. Se mitä meidän tulee tehdä, on kunnioittaa ja kuunnella mitä ihmisellä itsellään on sanottavaa, antaa omaa aikaamme ja tiedustella millaisiin toimiin ihminen on nykytilanteessaan valmis ryhtymään. Sen jälkeen voimme alkaa rakentaa yhdessä tavoitteita, jotka ovat mahdollisia juuri tämän kohdatun ihmisen nykytilanteessa saavuttaa.

Tämä kaikki on tärkeämpää kuin pitkä rivi rakseja ruuduissa siitä kaikesta palveluohjauksesta, jota olemme kohdatulle mahdollisesti antaneet tai pitkä lista, kuinka monta ihmistä olemme päivän aikana löytäneet. Kohtaamisen onnistumisesta sekä merkityksellisyydestä päättää aina kohdattu ihminen. Etsivän työn luonteeseen kuuluukin, että palveluohjauksen lisäksi ihmiselle annetaan aikaa, onnistumisen kokemuksia sekä kokemuksia siitä, että heidät halutaan aidosti kohdata. Kaikilla kohdatuilla ihmisillä ei välttämättä ole kovin miellyttäviä kokemuksia esimerkiksi terveyskeskuksen päivystysasioinnista ja tämä voi osaltaan aiheuttaa sen, että kohtaamiseen sosiaali- ja terveysalan työntekijän kanssa voi liittyä pelkoa ja itseään voidaan yrittää suojata mahdollisilta loukkauksilta tai muutoin epäasiallisilta kohtaamistilanteilta. Tällaisten muurien yli ei ponnisteta päivässä, vaan aika ja uudenlaiset palvelukokemukset voivat parantaa tällaiset palvelukokemuksiin mahdollisesti liittyvät haavat. Lisäksi etsivän työn toimintaperiaatteisiin kuuluu nostaa esille kentällä kohdattujen ihmisten esiin tuomia rakenteellisia epäkohtia sekä viedä näistä epäkohdista tietoa eteenpäin virkamiehille ja poliittisille päättäjille.

Teksti:

Aura Leskinen, Osiksen entinen etsivän työn tekijä

Pin It on Pinterest