Elämä vastassa

- tarinoita huumetyön arjesta

Matalan kynnyksen ja haittoja vähentävien palveluiden tavoitteita kuvaillaan yleensä käsitteillä saavutettavuus tai tavoitettavuus. Ne liitetään usein palvelun keskeiseen sijaintiin, laajoihin ja joustaviin aukioloaikoihin sekä anonyymin asioinnin mahdollisuuteen ilman ajanvarausta tai lähetettä. Nämä kaikki ovat tärkeitä tekijöitä, jotka madaltavat kynnystä palveluihin pääsyyn. Tällaisista konkreettisista tekijöistä huolimatta kynnys hakeutua sosiaali- ja terveyspalveluihin voi olla yksilön näkökulmasta korkea. Taustalla voivat vaikuttaa huumeiden käyttöön kohdistuvat leimaavat asenteet, jotka vaikeuttavat luottamussuhteen muodostamista uusiin ihmisiin. Yhtä lailla tätä kynnystä voivat nostaa kokemukset traumatisoivista ihmissuhteista, toistuvasta hylätyksi ja petetyksi tulemisesta sekä muunlaisesta henkisestä tai fyysisestä kaltoinkohtelusta. Tästä seuraava arvottomuuden kokemus voi aiheuttaa sen, ettei ajattelekaan ansaitsevansa omaan tilanteeseensa tukea.

Väitänkin, että palveluiden saavutettavuus ja tavoitettavuus ovat kiinni myös vuorovaikutuksellisista tekijöistä – meille jokaiselle tärkeästä kokemuksesta siitä, että tulee kohdatuksi kunnioittavasti ja arvostetusti, omana merkityksellisenä itsenään. On erityisen tärkeää, että haavoittuvassa asemassa olevien parissa tehtävässä työssä kiinnitetään huomiota tällaisten omanarvontuntoa korjaavien ja vahvistavien kokemusten tuottamiseen. Jokaisen ihmisen tasavertaisuus onkin haittoja vähentävän työn keskeinen lähtökohta. Oikeus hyvään kohteluun on kirjattu myös esimerkiksi sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia määrittävään asiakaslakiin (812/2000).

Korjaavia kokemuksia rakennetaan asiakkaan ja työntekijän välisessä vuorovaikutuksessa. Ihmisten välinen luottamus rakentuu pala palalta ja siihen voi kulua aikaa. Työntekijän vilpitön läsnäolo ja luottamussuhteen rakentaminen asiakkaan ehdoilla ovat tässä tärkeitä elementtejä. Jo ensimmäinen tällainen kohtaaminen palvelujärjestelmässä voi olla hyvin merkityksellinen nykyhetkelle ja tulevaisuudelle, sillä se voi vahvistaa yksilön kokemusta itsestään arvokkaana sekä vahvistaa halua hakea tilanteeseensa tukea myös jatkossa. Siten arvostava kohtaaminen on vaikuttavaa haittoja vähentävää työtä, jota tulisi toteuttaa jokaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelussa.

Jokaisen sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävän ihmisen elämäntilanne on yksilöllinen. Sen vuoksi aidosti asiakaslähtöinen työ vaatii ymmärrystä siitä, miten esimerkiksi traumaattiset elämänkokemukset tai riippuvuus huumeista vaikuttavat kunkin ihmisen arkeen ja toimintakykyyn. Työntekijällä tulee olla tilannetajua, herkkyyttä ja valmiuksia kohdata juuri se ihminen, joka ovesta kulloinkin astuu sisään, ja vastata juuri hänen tarpeisiinsa.

Niin haittoja vähentävää työtä tekevien kuin muidenkin sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden onkin tärkeää olla tietoisia omista kohtaamisen taidoistaan ja tavoistaan olla vuorovaikutuksessa. Sen lisäksi, että kohtaamisen taitoja on tärkeä opettaa jo sosiaali- ja terveysalan peruskoulutuksessa, työntekijöille tulee tarjota mahdollisuuksia pysähtyä jäsentämään kohtaamiaan asiakastilanteita ja sen kautta kehittämään vuorovaikutustaitojaan myös arkisen työn lomassa.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden arjelle on tavallista kiire ja hektisyys. Keskeistä ei välttämättä kuitenkaan aina ole se, kuinka kauan asiakkaiden kanssa voi viettää aikaa, vaan se, millaisia yhteisesti jaetut hetket ovat laadultaan. Lyhyetkin kohtaamiset voivat perustua aidolle ja välittömälle läsnäololle, sen osoittamiselle, että ihminen on tullut nähdyksi ja kuulluksi.

teksti: Johanna Ranta, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto

Johanna Ranta on Tampereen yliopiston sosiaalityön väitöskirjatutkija, joka tutkii huumeita käyttäville kohdennettujen matalan kynnyksen palveluiden asiakkaiden ja työntekijöiden välisiä kohtaamisia vuorovaikutuksen näkökulmasta.

Pin It on Pinterest